Vaihteeksi kokeillaan äidinkieltä. Miltä tuntuu... Ja ihan varmuuden vuoksi ;)
(Tämän tekstin pohdinnat koskevat vain konservatiivisen osavaltion pikkukaupunkilaisia - ja niitäkin yleistäen. Ehkä... Sattuuko tätä lukemaan joku, jolla olisi kommenttia asiaan?)
Minulla on nyt teoria. Se on ehkä vahvaa yleistystä, mikä on äärimmäisen kiellettyä eikä kukaan muu koskaan moiseen sorru. :D Amerikkalaiset ovat hyviä hoitamaan oireita puuttumatta vaivan syihin. Lähtien siitä, että kauppa on täynnä vatsalääkkeitä ja joka kolmas mainos kertoo, että nyt voit vihdoin päästä eroon ilmavaivoista, mutta kukaan ei mieti, miksi ilmeisen monella on jatkuvasti vatsa ns. kuralla. Sodat ovat ikäviä. Ratkaistaan asia sillä, että kielletään kaikkia maita ylläpitämästä asevoimia (I Maailmansodan jälkeen). Diktatuurit ovat pahasta. Syöstään diktaattorit vallasta ja maa muuttuu kuin itsestään harmoniseksi demokratiaksi (Irak). Jne. Jne. ... ...
Nuoriso täällä noin niinkuin jälleen törkeästi yleistäen tuntuu hyvin osaavan kritisoida menneitä virheitä. Hymähdellään takavuosien politiikalle istuttaa lisää kaloja kun alkavat olla vähissä (sen sijaan, että puututtaisi liikakalastukseen ja muihin ympäristöongelmiin) ja kauhistellaan idealistista ja naiivia maailmanpolitiikkaa. Vaan ei mitenkään nähdä minkäänlaista jatkumoa näissä ajattelumalleissa.
Pidetään omaa maata valtavan luontoystävällisenä kun on oikein omistettu alueita, jotka pidetään "luonnontilassa", ilman turismia tai muuta taloudellista hyväksikäyttöä ("maan annetaan olla rauhassa vaatimatta siltä mitään"). Pidetään naapurimaata melkein luonnon vihaajana kun ei ole vastaavaa käytäntöä (ehkä minä suomalaisena samaistun tuohon pohjoiseen metsäiseen naapuriin.. ;)
Tämän olen oppinut: demokraattejakin äänestävä amerikkalainen (pikkukaupunkilainen) on aikas konservatiivinen. Aikaisemmin ajattelin, että he olisivat jotenkin "räikeämmin" erilaisia. Not so.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment